Helsingin Sanomissa 26.2.2010 oli juttu "Vantaalla nosemassa taistelu terveysasemien kohtalosta". Siinä kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Juha Häkkinen toteaa mm. ..."Mua nyt kiinostaisi, mistä löytyy se tieto, että Myyrmäen ja Martinlaakson terveysasemat tarvitaan aivan vierekkäin"...
Voiko joku totisella naamalla puhua näin älyttömiä. Ovatko kaupunginvaltuustossa istuvien poliitikkojen tiedot näin surkeita? Ei ole tainnut Juha käydä lainkaan Länsi-Vantaalla päinkään. Eikä hänellä taida olla minkäänlaista käsitystä paikallisista asukasmääristä. Martinlaakso on Vantaan toiseksi väkirikkain kaupunginosa, mutta sen väestö on myös nopeimmin ikääntyvää. Martinlaakson ja Myyrmäen terveysasemat eivät ole läheskään vierekkäin. Ei ainakaan, jos martinlaaksolaiselta rollaattoriväeltä kysytään.
Tässä Juha Häkkiselle tietoa: Martinlaakson terveysaseman vaikutuspiirissä on yli 11000 martinlaaksolaista (ja lisää on tulossa kerrostaloihin aseman läheisyyteen) sekä n. 2500 vantaanlaaksolaista. Kyllä luulisi edes kokoomuslaisellekin tällainen tieto menevän jakeluun. Pitäisikö tällaisen väkimäärän jatkossa ängetä nyt jo ylikuormitetulle Myyrmäen terveysasemalle? Onhan laboratoriotoiminnot jo siirretty Myyrmäkeen.
Ja koska terveysasemat eivät ole VIEREKKÄIN (muutoin kuin puhelinluettelon kartalta katsottuna), joutuvat vanhukset hankkimaan kuljetuksen täpötäydelle terveysasemalle. Tällä hetkelläkin vähänkin kookkaamman taloyhtiön pihaväylillä kurvailee takseja kymmenkunta päivittäin kasvattamassa tuota paljon puhuttua hiilijalanjälkeä.
26. helmikuuta 2010
Terveyspalveluiden karsiminen
Lähipalveluiden karsinta kasvattaa hiilijalanjälkeä
HS:ssa oli 9.2.2010 Raimo Ilaskiven kirjoitus yleisönosastolla otsikon mukaisesta aiheesta. Tilanne on aivan sama myös Vantaalla. Tässä muutamia lainauksia hänen tekstistään:
..."Helsingissä on meneillään mittava lähipalveluiden karsinta. Lukuisten terveyskeskusten laboratoriot on jo lakkautettu, asukkaat saavat kaivaa autonsa lumesta, tilata taksin, vammaiskuljetuksen tai koettaa löytää uudet palvelupisteet julkisin kulkuvälinein. Paljonko on ajateltu kepin tai rollaattorin kanssa liikkuvia?...
... "Raha on tiukalla ja veroprosentin korottaminen edessä. Kääntöpuolena on menorakennetta priorisoitu: lähipalveluja vähennetään, jotta rahaa riittäisi massiivisiin keskustan rakentamishankkeisiin tai keskustan elävöittämiseen."...
..."Sekin on unohdettu, että lähipalveluiden karsinta kasvattaa liikennettä ja siten lisää myös hiilijalanjälkeä. Globaalin ilmastopolitiikan - kansallisesta puhumattakaan - kannalta kehitys on täysin nurinkurinen."...
Ilaskivi puhuu aivan kuin vantaalaisten suulla. Lähipalveluita karsitaan ja taksit pörräävät kerrostalojen pihoilla hakemassa ja tuomassa rollaattoriväkeä milloin mistäkin palveluita kun ei ole lähimaillakaan - tai ainakaan rollaattorin kantaman päässä ja varsinkaan näillä lumisilla keleillä.
Onko tämä oikea suuntaus?
30. elokuuta 2009
Vantaalle jää vain kolme terveysasemaa
Jälleen Länsi-Vantaata sorretaan ja erityisesti kohteena on jälleen Martinlaakso. Jo vuosia sitten, kun alettiin laput silmillä hahmotella ns. Marja-Vantaata, sinne suunniteltiin kaikenlaisia palveluita. Ja samalla aloitettiin myös vanhempien kaupunginosien ja erityisesti Martinlaakson alasajo.
Ensin lakkautettiin kirjaston yhteydessä hyvin toiminut yhteispalvelupiste. Sitten oli vuorossa Martinlaakson terveysaseman laboratoriotoimintojen ja hammashoidon siirto Myyrmäkeen. Omaa postiahan yli 11 000 asukkaan Martinlaaksossa ei ole ollut enää aikoihin.
Mitähän kaavoittajien mielessä oikein liikkuu, kun purettavan aseman liikekeskuksen tilalle aiotaan rakentaa 12-15 kerroksinen tornitalo asukkaiden vastustuksesta huolimatta ja vieläpä lähes lentokoneiden laskeutumisreitin alle! Ja sen jatkoksi vielä 6-8 kerroksisia asuinkerrostaloja aivan junaradan viereen.
Kaiken huipuksi on suunnitteilla purettavan Laajavuoren koulun sekä viereisen pallokentän alueelle erään suunnitelman mukaan seitsemän 3-8 kerroksista asuinkerrostaloa ja kaikki huomattavasti alueen keskimääräistä tonttien tehokkuutta ahtaammin!
Ja kaikki tämä aikana, jolloin alueen väki ikääntyy nopeimmin Vantaalla. Palveluiden pitäisi pikemminkin tulla lähemmäs kuin kadota jonnekin rollaattorin kantaman taakse!
Entäpä Länsi-Vantaan pohjoisimmilla alueilla asuvat? Kyllähän Reunan, Riipilän, Luhtaanmäen ja Vestran alueetkin kuuluvat Länsi-Vantaaseen. Heille matka terveysasemalle pitenee entisestään.
Älyttömintä mitä ajatella saattaa! Kyllä tinkimiseen pitäisi löytyä jokin muu keino kuin terveyspalvelut.
2. heinäkuuta 2009
Vantaan asuinalueiden laatuvaatimukset
Vantaan asuinalueiden laatuvaatimukset
Helsingin Sanomissa oli 1.7.2009 artikkeli jossa todetaan, että Vantaan kaupunki aikoo pitää tiukasti kiinni uusien asuinalueiden laatuvaatimuksista. Miten sitten onkaan käymässä vanhojen aikoinaan aluerakennussopimuksella rakennettujen yhtenäisen ilmeen omaavien alueiden kanssa?
Otetaanpa esimerkiksi 1970-luvulla rakennettu Martinlaakso. Se rakennettiin väljäksi kerrostalovaltaiseksi luonnonläheiseksi ja viihtyisäksi yhtenäisen ilmeen omaavaksi lähiöksi. Nyt sitä ollaan muuttamassa (ja ”pilaamassa”) täydennysrakentamisen nimissä uusilla ylikorkeilla ja aivan liian tiheään sijoitetuilla asuinrakennuksilla.
Kun taloja alettiin rakentaa Martinlaaksoon, oli pääperiaatteena luonnonläheisyys ja tämä toteutui parhaiten siten, että alueella puita kaadettiin ainoastaan paikoilta mihin oli tarkoitus rakentaa taloja. Näin kerrostalojenkin suurikokoiset piha-alueet säilyivät mahdollisimman luonnonmukaisina. Toinen merkittävä seikka oli, että talot rakennettiin mahdollisimman kauas toisistaan ja niinpä kerrostalovaltaisen alueen tonttien rakennustehokkuusluku oli keskimäärin 0,75.
Nyt jo rakennetun Vantaan Marsalkan rakennustehokkuusluku on 2,14! Ja jatkoa seuraa. Nyt jo ikääntyneen aseman liikekeskuksen tulevan purkamisen jälkeen sen paikalle kohoaa 12-15 kerroksinen tornitalo! Ja jatkoksi sen pohjoispuolelle 6-8 kerroksisia asuinkerrostaloja. Seuraavana on purettavan homevaurioisen Laajavuoren koulun ja sen viereisen pallokentän alueelle kaavoittajien suunnitelmissa 7 asuinkerrostaloa kooltaan 3-8 kerroksisia. Olipa eräässä luonnoksessa myös esitetty Martinkeskuksen purkamista ja myös sen tilalle asuinkerrostaloja.
Toisaalta on täydennysrakentamista puolusteltu sillä, että näin saataisiin alueen palveluita parannetuksi. Tosiasiassa kehitys on palveluiden osalta mennyt jo useiden vuosien ajan täysin päinvastaiseen suuntaan. Martinlaaksossa väki ikääntyy (rollaattorikasa lisääntyy) nopeassa tahdissa. Silti mm. terveyskeskuksen toimintoja on vähennetty (laboratorio ja hammashoito on siirretty Myyrmäkeen), Kirjaston yhteydessä ollut yhteispalvelupiste on lakkautettu, vaikka sen kävijämäärät olivat suurimpien luokkaa koko Vantaalla. Nyt koko Länsi-Vantaalla on vain yksi yhteispalvelupiste Myyrmäessä! Omaa postia ei yli 11000 asukkaan Martinlaaksossa ole ollut enää aikoihin.
Näinkö Vantaa huolehtii vanhoista lähiöistään?
22. huhtikuuta 2009
Martinlaakson kaavoittamisesta
Näin kertoo alueen historia...
Haaga-Vantaa -suunnitelma
Haaga-Vantaa suunnitelma oli tällainen keskitetty suunnitelma ja eräs Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston projekteista (1960-luvulla).
Palvelut oli tarkoitus sijoittaa lähipalvelupisteisiin siten, että maksimietäisyys asunnosta lähimpään myymälään olisi n. 300 metriä. Ja kaikesta tästä huolimatta suuremmat aluekeskustason palvelut olisivat nopean junayhteyden päässä Helsingin keskustassa.
Etelä-Vantaan yleissuunnitelma
Etelä-Vantaan suunnittelussa huomioitiin erityisesti paikallispalvelujen tärkeys. Tämä oli myös huomioitu Martinlaakson ostoskeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa. ”Lähiökeskusten optimikoko on kuitenkin suhteellisen pieni, sillä asukkaiden on saatava lähikeskuksen tarjoamat jokapäiväiset palvelut ehdottomasti jalankulkuetäisyydeltä.
Tässä suhteessa on viime vuosikymmenellä (1960-luvulla) tapahtunut valitettavia virheitä ja sen vuoksi onkin uusilla asuntoalueilla (mm. Martinlaaksossa) palattu lähipalveluiden osalta myös korttelimyymäläperiaatteeseen eräiltä osin, mm. ”tossu”- tai ”kivijalka”- eli asuirakennuksen katutasossa sijaitsevat myymälät. Näin totesi Etelä-Vantaan kokonaissuunnitteluun vasta perustetun Etelä-Vantaan aluekeskustoimiston johtaja Tarmo Palonen Salpa Rakennuttaa lehden numerossa 1/70.
Martinlaakson luonnonläheisyys
Kun taloja alettiin rakentaa Martinlaaksoon, oli pääperiaatteena jo kaavoituksessa luonnonläheisyys ja tämä toteutui parhaiten siten, että alueella puita kaadettiin ainoastaan paikoilta, mihin oli tarkoitus rakentaa taloja ja pihoille jäivät ne puut, mitkä siellä silloin sattuivat olemaan samoin kuin eräät suuremmat kiviset siirtolohkareet. Näin kerrostalojenkin suurikokoiset piha-alueet säilyivät mahdollisimman luonnonmukaisina.
Toinen merkittävä seikka oli, että talot rakennettiin mahdollisimman kauas toisistaan ja niinpä kerrostalovaltaisen alueen tonttien rakennustehokkuus oli keskimäärin 0,75. Kerrotaan, että Martinlaakson nykyisen asemakaavan laativat aikoinaan Nils Kostiainen ja JuhaniWallenius juuri näitä luonnonläheisyyden periaatteita noudattaen.
Vuoden 1968 asemakaavassa oli Martinlaakson keskustaan suunniteltu 6-kerroksisia liike- ja asuinrakennuksia. Sisäasiainministeriön vastustuksen vuoksi liikerakennukset määrättiin kuitenkin korkeintaan 2-kerroksisiksi ja muutakin rakennusoikeutta rajattiin. Näin saatiin tavallaan viranomaisten määräyksestä alueen luonnonläheisyys säilytetyksi.
Kunnallistekniikan rakentamisesta Martinlaaksossa
Aluerakentajien ja kunnan välisen yhteistoimintasopimuksen mukaan Martinlaakson kunnallistekniset työt oli jaettu ulkoiseen ja sisäiseen osuuteen.
Ulkoisella kunnallistekniikalla tarkoitettiin aluetta varten tarpeellisten päävesijohtojen ja kokoojaviemäreiden, jäteveden pumppaamojen ja puhdistamon, ylävesisäiliön (vesitornin) sekä sisääntulo- ja liitäntäteiden rakentamista.
Ulkoisesta kunnallistekniikasta asukkaat ovat maksaneet n. 30 mk/asuntoneliömetri. Martinlaaksontie molemminpuolisine kävely- ja pyöräteineen, alikulkutunneleineen ja liittymineen kuuluivat ulkoiseen, kunnan rakennettavaan osuuteen kuten tietenkin myös niiden puhtaana- ja kunnossapito.
Sisäisellä kunnallistekniikalla tarkoitettiin Martinlaakson alueella rakentajien omistamia alueita palvelevien katujen, jalankulkuteiden, katuaukioiden, yleisten paikoitusalueiden, katuvalaistuksen sekä vesi- ja viemärijohtojen rakentamista ja puistoalueiden kunnostamista. Sisäisestä kunnallistekniikan toteutuksesta vastasivat aluerakentajat. Suunnitelmat hyväksyi kunta ja sieltä käsin tapahtui myös työn tekninen valvonta. Kun kadut olivat valmiit, ne luovutettiin kunnalle otettavaksi yleiseen käyttöön.
Kunnan ja Asuntohallituksen hyväksymän kustannusarvion mukainen sisäisen kunnallistekniikan hinta oli n. 50 mk/asuntoneliömetri. Kuitenkin kaavamuutoksista aiheutuneet kunnallistekniikan lisäykset saattoivat nostaa jatkossa kustannuksia.
Haaga-Vantaa suunnitelma oli tällainen keskitetty suunnitelma ja eräs Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston projekteista (1960-luvulla).
Palvelut oli tarkoitus sijoittaa lähipalvelupisteisiin siten, että maksimietäisyys asunnosta lähimpään myymälään olisi n. 300 metriä. Ja kaikesta tästä huolimatta suuremmat aluekeskustason palvelut olisivat nopean junayhteyden päässä Helsingin keskustassa.
Etelä-Vantaan yleissuunnitelma
Etelä-Vantaan suunnittelussa huomioitiin erityisesti paikallispalvelujen tärkeys. Tämä oli myös huomioitu Martinlaakson ostoskeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa. ”Lähiökeskusten optimikoko on kuitenkin suhteellisen pieni, sillä asukkaiden on saatava lähikeskuksen tarjoamat jokapäiväiset palvelut ehdottomasti jalankulkuetäisyydeltä.
Tässä suhteessa on viime vuosikymmenellä (1960-luvulla) tapahtunut valitettavia virheitä ja sen vuoksi onkin uusilla asuntoalueilla (mm. Martinlaaksossa) palattu lähipalveluiden osalta myös korttelimyymäläperiaatteeseen eräiltä osin, mm. ”tossu”- tai ”kivijalka”- eli asuirakennuksen katutasossa sijaitsevat myymälät. Näin totesi Etelä-Vantaan kokonaissuunnitteluun vasta perustetun Etelä-Vantaan aluekeskustoimiston johtaja Tarmo Palonen Salpa Rakennuttaa lehden numerossa 1/70.
Martinlaakson luonnonläheisyys
Kun taloja alettiin rakentaa Martinlaaksoon, oli pääperiaatteena jo kaavoituksessa luonnonläheisyys ja tämä toteutui parhaiten siten, että alueella puita kaadettiin ainoastaan paikoilta, mihin oli tarkoitus rakentaa taloja ja pihoille jäivät ne puut, mitkä siellä silloin sattuivat olemaan samoin kuin eräät suuremmat kiviset siirtolohkareet. Näin kerrostalojenkin suurikokoiset piha-alueet säilyivät mahdollisimman luonnonmukaisina.
Toinen merkittävä seikka oli, että talot rakennettiin mahdollisimman kauas toisistaan ja niinpä kerrostalovaltaisen alueen tonttien rakennustehokkuus oli keskimäärin 0,75. Kerrotaan, että Martinlaakson nykyisen asemakaavan laativat aikoinaan Nils Kostiainen ja JuhaniWallenius juuri näitä luonnonläheisyyden periaatteita noudattaen.
Vuoden 1968 asemakaavassa oli Martinlaakson keskustaan suunniteltu 6-kerroksisia liike- ja asuinrakennuksia. Sisäasiainministeriön vastustuksen vuoksi liikerakennukset määrättiin kuitenkin korkeintaan 2-kerroksisiksi ja muutakin rakennusoikeutta rajattiin. Näin saatiin tavallaan viranomaisten määräyksestä alueen luonnonläheisyys säilytetyksi.
Kunnallistekniikan rakentamisesta Martinlaaksossa
Aluerakentajien ja kunnan välisen yhteistoimintasopimuksen mukaan Martinlaakson kunnallistekniset työt oli jaettu ulkoiseen ja sisäiseen osuuteen.
Ulkoisella kunnallistekniikalla tarkoitettiin aluetta varten tarpeellisten päävesijohtojen ja kokoojaviemäreiden, jäteveden pumppaamojen ja puhdistamon, ylävesisäiliön (vesitornin) sekä sisääntulo- ja liitäntäteiden rakentamista.
Ulkoisesta kunnallistekniikasta asukkaat ovat maksaneet n. 30 mk/asuntoneliömetri. Martinlaaksontie molemminpuolisine kävely- ja pyöräteineen, alikulkutunneleineen ja liittymineen kuuluivat ulkoiseen, kunnan rakennettavaan osuuteen kuten tietenkin myös niiden puhtaana- ja kunnossapito.
Sisäisellä kunnallistekniikalla tarkoitettiin Martinlaakson alueella rakentajien omistamia alueita palvelevien katujen, jalankulkuteiden, katuaukioiden, yleisten paikoitusalueiden, katuvalaistuksen sekä vesi- ja viemärijohtojen rakentamista ja puistoalueiden kunnostamista. Sisäisestä kunnallistekniikan toteutuksesta vastasivat aluerakentajat. Suunnitelmat hyväksyi kunta ja sieltä käsin tapahtui myös työn tekninen valvonta. Kun kadut olivat valmiit, ne luovutettiin kunnalle otettavaksi yleiseen käyttöön.
Kunnan ja Asuntohallituksen hyväksymän kustannusarvion mukainen sisäisen kunnallistekniikan hinta oli n. 50 mk/asuntoneliömetri. Kuitenkin kaavamuutoksista aiheutuneet kunnallistekniikan lisäykset saattoivat nostaa jatkossa kustannuksia.
Yllä olevat tekstit ovat suoria lainauksia 1960-70 luvuilla ilmestyneistä Salpa Rakennuttaa -lehdistä.
Kaikesta edellä olevasta herää kysymys: Mikä on alkuperäisen asukkaan vaikutusmahdollisuus mahdolliseen täydennysrakentamiseen ja alueen ilmeen muuttamiseen?
7. lokakuuta 2008
Martinlaakso jälleen ilman postia
Postin tiedote (syyskuu 2008):
Neste Martinlaakso palvelee postiasioissa maanantaihin 29. syyskuuta kello 21 saakka. Tiistaista 30. syyskuuta kello 14 alkaen saatte postipalvleunne toistaiseksi Postin myymälästä Myyrmäestä.
Posti palvelee kauppakeskus Myyrmannissa, osoitteessa Iskoskuja 3, maanantaista perjantaihin kello 9-20.
Kirjelaatikko säilyy Neste Martinlaakson luona. Myös alueen postiosoitteet, postinjakelu ja postinumero säilyvät ennallaan.
Näin Martinlaakson 11 000 asukasta palvellaan...
Eipä juuri ikääntyvää väestöä ole huomioitu...
2. tammikuuta 2008
Kaapeliverkkojen digitalisointipakko
Mielipide kaapeliverkon digipakosta
Television katsojille hyvinkin merkittävää Viestintämarkkinalakia on muutettu. Edellinen oli voimassa 31.12.2007 saakka, joten uusi on astunut hieman muutettuna voimaan 1.1.2008. Mitä uutta se antaa kotitalouksille? Tuskinpa oikeastaan mitään. Hallituksen esityksessä Laiksi Viestintämarkkinalain muuttamisesta (HE 100/2007) ja lähinnä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtoon.
Ehdotetun 4 momentin mukaan ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisina alkuperäisen lähetyksen kanssa. Sääntely vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia, mutta sen merkitys kasvaa nykyisestään sen johdosta, että analogiset televisiolähetykset loppuivat Suomessa 31.8.2007. Tämän johdosta kaapelitelevisioyhtiöt eivät saa muuttaa tässä laissa säädetyn siirtovelvoitteen alaista ohjelmistoa esimerkiksi digitaalisesta analogiseksi. Laki ei kuitenkaan lainkaan sääntele sitä mahdollisuutta, että kaapelitelevisioyhtiöt laissa asetetun velvoitteensa lisäksi lähettäisivät myös muutettua ohjelmistoa. Tällainen tilanne on puhtaasti asianomaisten osapuolten välisiin sopimussuhteisiin perustuva.
Merkittävintä ovat nuo kaksi viimeistä lausetta. Mutta keitä ovat nuo asianomaiset osapuolet? Ohjelmayhtiö ja kaapelioperaattori vaiko kaapelioperaattori ja loppukäyttäjä? Jos yhtenä osapuolena ei ole loppukäyttäjä, niin miten kansalaisten demokraattinen vaikutusmahdollisuus siinä tapauksessa totetuu? Loppukäyttäjä taitaa jäädä mieleipiteineen täysin ulkopuoliseksi!
Toistaiseksi kansalaisille on esitetty digitalisoinnista se käsitys, että digisovittimen tai digitelevision hankkiminen on ainoa mahdollisuus (pakko), jotta televisiota ylipäätään voi katsoa. Tämä onkin kyllä totta puhuttaessa maanpäällisistä lähetyksistä, mutta edellä esitetyn perustelun mukaan analogiset lähetykset kaapeliverkoissa ovat edelleenkin sallittuja (siis laki ei kiellä) digitaalisten lähetysten rinnalla eräänlaisena lisäpalveluna aina 31.8.2010 saakka.
Edellä olevan johdosta tuntuukin oudolta että 1,3 miljoonaa kaapelikotitaloutta pakotetaan hankkimaan digisovittimia tai digitelevisioita ensi helmikuun loppuun mennessä toisaalta täysin turhaan. Pääasiassa kaapeliverkkojen digitalsointipakkoa on ajanut pelkästään Yle ja tarkennettuna vielä Yleisradion hallintoneuvosto erityisesti sen puheenjohtajan Kimmo Sasin lausumana (HS 30.8.2007).
Minkäänlaista selkeätä perustelua tai järkisyytä tälle analogiakiellolle ei ole julkisuudessa esitetty yhdenkään päättäjän esittämänä. Ainoa perustelu, mikä joskus on mainittu, on se, että analogisessa vastaanotossa menetetään Ylen tarjoamat oheis- ja lisäpalvelut. Tämä ei kuitenkaan ole mikään riittävä peruste kieltää analogisia lähetyksiä kaapeliverkoissa lisäpalveluna. Ei myöskään se, että näin on jo päätetty. Kuinka monessa kaapelitaloudessa näistä 1,3 miljoonasta todella tarvitaan Ylen oheis- ja lisäpalveluita? Tai edes yleensäkin maksukanavia? Miksi tällainen päätös voidaan tehdä jonkun marginaaliryhmän ehdoilla?
Mitään vastaavaa ei ole tiettävästi päätetty missään päin maailmaa – ei edes Ahvenanmaalla. Kaikkialla muualla kaapeliverkot elävät omaa elämäänsä ja laitteet vaihtuvat digitaalisiksi omassa tahdissaan. Päätös vaikuttaa täysin typerältä, koska kaapeliverkoissa ei voida puhua mistään kapasiteettipulasta kuten maanpäällisissä lähetyksissä, missä alkuperäisen tarkoituksen mukaan piti vapauttaa taajuuksia, jotta saataisiin digitaalisena lisää kanavia käyttöön.
Aivan äskettäin julkaistun Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista katsoo korkeintaan neljää kanavaa! Mitä Yle luulee menettävänsä kieltämällä analogiseksi muuntamisen kaapeliverkoissa? Ei yhtään mitään - muuta kuin uuden erittäin suuren joukon tv-lupamaksun maksajia. Miten Yle voi kieltä muiden ohjelmayhtiöiden lähetyksien muuntamisen analogiseksi kaapelissa? Sehän on asianomaisen mainosrahoitteisen ohjelmayhtiön ja kaapelioperaattorin välinen asia – ei Ylen.
Entäpä Ylen pakkopäätöksen aiheuttama ekologinen jalanjäki? Se on todella mittava. Noin neljän miljoonan (turhan) diglaitteen pelkkä valmiustilassa oleminen aikaansaa lähes 400 gigawattitunnin energiankulutuksen, joka vastaa 19000 omakotitalon koko vuoden sähkölämmitystä (lähde: Kuluttajavirasto, Motiva, Tukes)! Onko tämä oikeata strategiaa ilmastonmuutosta ajatellen?Nyt olisi Ylen korkeinta päätäntävaltaa edustavan poliitikoista muodostetun hallintoneuvoston tultava ulos suojatyöpaikastaan ja peruutettava julkisuudessa pikaisesti analogiakielto kaapeliverkoissa.
Television katsojille hyvinkin merkittävää Viestintämarkkinalakia on muutettu. Edellinen oli voimassa 31.12.2007 saakka, joten uusi on astunut hieman muutettuna voimaan 1.1.2008. Mitä uutta se antaa kotitalouksille? Tuskinpa oikeastaan mitään. Hallituksen esityksessä Laiksi Viestintämarkkinalain muuttamisesta (HE 100/2007) ja lähinnä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtoon.
Ehdotetun 4 momentin mukaan ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisina alkuperäisen lähetyksen kanssa. Sääntely vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia, mutta sen merkitys kasvaa nykyisestään sen johdosta, että analogiset televisiolähetykset loppuivat Suomessa 31.8.2007. Tämän johdosta kaapelitelevisioyhtiöt eivät saa muuttaa tässä laissa säädetyn siirtovelvoitteen alaista ohjelmistoa esimerkiksi digitaalisesta analogiseksi. Laki ei kuitenkaan lainkaan sääntele sitä mahdollisuutta, että kaapelitelevisioyhtiöt laissa asetetun velvoitteensa lisäksi lähettäisivät myös muutettua ohjelmistoa. Tällainen tilanne on puhtaasti asianomaisten osapuolten välisiin sopimussuhteisiin perustuva.
Merkittävintä ovat nuo kaksi viimeistä lausetta. Mutta keitä ovat nuo asianomaiset osapuolet? Ohjelmayhtiö ja kaapelioperaattori vaiko kaapelioperaattori ja loppukäyttäjä? Jos yhtenä osapuolena ei ole loppukäyttäjä, niin miten kansalaisten demokraattinen vaikutusmahdollisuus siinä tapauksessa totetuu? Loppukäyttäjä taitaa jäädä mieleipiteineen täysin ulkopuoliseksi!
Toistaiseksi kansalaisille on esitetty digitalisoinnista se käsitys, että digisovittimen tai digitelevision hankkiminen on ainoa mahdollisuus (pakko), jotta televisiota ylipäätään voi katsoa. Tämä onkin kyllä totta puhuttaessa maanpäällisistä lähetyksistä, mutta edellä esitetyn perustelun mukaan analogiset lähetykset kaapeliverkoissa ovat edelleenkin sallittuja (siis laki ei kiellä) digitaalisten lähetysten rinnalla eräänlaisena lisäpalveluna aina 31.8.2010 saakka.
Edellä olevan johdosta tuntuukin oudolta että 1,3 miljoonaa kaapelikotitaloutta pakotetaan hankkimaan digisovittimia tai digitelevisioita ensi helmikuun loppuun mennessä toisaalta täysin turhaan. Pääasiassa kaapeliverkkojen digitalsointipakkoa on ajanut pelkästään Yle ja tarkennettuna vielä Yleisradion hallintoneuvosto erityisesti sen puheenjohtajan Kimmo Sasin lausumana (HS 30.8.2007).
Minkäänlaista selkeätä perustelua tai järkisyytä tälle analogiakiellolle ei ole julkisuudessa esitetty yhdenkään päättäjän esittämänä. Ainoa perustelu, mikä joskus on mainittu, on se, että analogisessa vastaanotossa menetetään Ylen tarjoamat oheis- ja lisäpalvelut. Tämä ei kuitenkaan ole mikään riittävä peruste kieltää analogisia lähetyksiä kaapeliverkoissa lisäpalveluna. Ei myöskään se, että näin on jo päätetty. Kuinka monessa kaapelitaloudessa näistä 1,3 miljoonasta todella tarvitaan Ylen oheis- ja lisäpalveluita? Tai edes yleensäkin maksukanavia? Miksi tällainen päätös voidaan tehdä jonkun marginaaliryhmän ehdoilla?
Mitään vastaavaa ei ole tiettävästi päätetty missään päin maailmaa – ei edes Ahvenanmaalla. Kaikkialla muualla kaapeliverkot elävät omaa elämäänsä ja laitteet vaihtuvat digitaalisiksi omassa tahdissaan. Päätös vaikuttaa täysin typerältä, koska kaapeliverkoissa ei voida puhua mistään kapasiteettipulasta kuten maanpäällisissä lähetyksissä, missä alkuperäisen tarkoituksen mukaan piti vapauttaa taajuuksia, jotta saataisiin digitaalisena lisää kanavia käyttöön.
Aivan äskettäin julkaistun Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista katsoo korkeintaan neljää kanavaa! Mitä Yle luulee menettävänsä kieltämällä analogiseksi muuntamisen kaapeliverkoissa? Ei yhtään mitään - muuta kuin uuden erittäin suuren joukon tv-lupamaksun maksajia. Miten Yle voi kieltä muiden ohjelmayhtiöiden lähetyksien muuntamisen analogiseksi kaapelissa? Sehän on asianomaisen mainosrahoitteisen ohjelmayhtiön ja kaapelioperaattorin välinen asia – ei Ylen.
Entäpä Ylen pakkopäätöksen aiheuttama ekologinen jalanjäki? Se on todella mittava. Noin neljän miljoonan (turhan) diglaitteen pelkkä valmiustilassa oleminen aikaansaa lähes 400 gigawattitunnin energiankulutuksen, joka vastaa 19000 omakotitalon koko vuoden sähkölämmitystä (lähde: Kuluttajavirasto, Motiva, Tukes)! Onko tämä oikeata strategiaa ilmastonmuutosta ajatellen?Nyt olisi Ylen korkeinta päätäntävaltaa edustavan poliitikoista muodostetun hallintoneuvoston tultava ulos suojatyöpaikastaan ja peruutettava julkisuudessa pikaisesti analogiakielto kaapeliverkoissa.
19. lokakuuta 2007
Ei pilvenpiirtäjiä pääkaupunkiseudulle
On outoa kuvitella kaavoittajien näkemyksiä, jotka poikkeavat täysin siitä miten ihmiset haluavat asua. Kaikesta näkee, että päättäjien ja kansalaisten välillä on edelleen syvä kuilu. HS:ssa oli 16.7.2007 yli puolen sivun mittainen artikkeli, joka perustui HS-Gallupiin: "Pitäisikö pääkaupunkiseudulle rakentaa nykyistä korkeampia taloja, jopa pilvenpiirtäjiä?". Koko artikkelin otsikkona oli Pääkaupunkiseudun asukkaat eivät kaipaa pilvenpiirtäjiä.
Miten tämä liittyy asemien lähelle rakentamiseen selittyy sillä, että mm. Martinlaakson kokonaisilmettä ollaan lähivuosina muuttamassa radikaalisti, sillä nykyisen aseman liikekeskuksen tilalle rakennetaan mm. 15-kerroksinen tornitalo ja sen jatkeeksi aivan radan varteen 6-8 kerroksisia asuintaloja.Se mikä tässä eniten häiritsee, on se, että ei enää muisteta millä periaatteilla koko lähiö aikanaan rakennettiin.
Martinlaakso rakennettiin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun aikana aluerakennussopimuksella ilmeeltään yhtenäiseksi luonnonläheiseksi kerrostalovaltaiseksi lähiöksi käsittäen siis myös rivi- ja omakotitaloja. Kerrostaloilla on suuret väljät piha-alueet ja alkuperäinen puusto jätettiin missä se vain oli mahdollista. Näin säilytettiin ilmeeltään selkeä luonnonläheisyys.Nyt täydennysrakentamisen nimissä ollaan jo osittain pilattu alueen ilmettä muuttamalla kaavaa niin, että keskustatoimintojen korttelialueelle onkin rakennettu tiiviisti pienelle tontille neljä 6-8 kerroksista asuintaloa. Tästä kertovat myöskin tonttien tehokkuusluvut: Kaavamuutoksen mukaan pelkästään tämän asuinkerrostalotontin tehokkuusluku on e=2,15, kun läheisten kerrostalotonttien sekä koko alueen keskimääräinen tehokkuusluku on e=0,75!
Tällaista eivät alueelle aikoinaan muuttaneet ja täällä edelleen asuvat ole missään vaiheessa toivoneet eikä halunneet varsinkaan, kun samaan aikaan on palveluita vähennetty ja kokonaan poistunut.
8. lokakuuta 2007
YTV:n/Vantaan linjastouudistukset
Tästä voi lukea YTV:n Vantaan linjastosuunnitelmista:
Linjastouudistuksia Martinlaaksossa
Kun aiempi YTV:n suunnitelma lakkauttaa suora linja 453 Martinlaaksosta Helsinkiin oli vasta joitakin aikoja sitten saatu peruutettua, niin nyt YTV:n uusissa linjastosuunnitelmissa samasta linjasta aiotaan tehdä todellinen tynkälinja, joka ei käytännössä enää palvelisi lainkaan martinlaaksolaisia kuten tällä hetkellä. Nyt esitetyssä suunnitelmassa ei tunnu olevan järjen hiventäkään. Sen ainoa todellinen vaikutus on yksityisautoilun voimakas lisääntyminen. YTV on perustellut muutossuunnitelmaa matka-ajan lyhenemisellä, mutta ainoa kenellä matka-aika todellisuudessa lyhenee, on linjan 453 bussinkuljettaja!
Sensijaan Martinlaakson asukkaille työmatkaan kuluva aika pääosin vain pitenee, koska matka lähimmälle linjan ”ainoalle bussipysäkille”, bussiterminaaliin, pitenee jopa niin, että bussin käyttö käy monelle mahdottomaksi parhaimmillaan yli kilometrin kävelymatkan vuoksi säässä kuin säässä! Ei tämä mitään palvelun kehittämistä ole. Kaiken lisäksi n. 11000 asukkaan Martinlaakso on jo todettu Vantaan nopeimmin ikääntyväksi kaupunginosaksi, josta kuitenkin mm. Vantaan kaupungin ”suosiollisella avustuksella” lähes kaikki kunnalliset peruspalvelut ovat yksi toisensa perään poistuneet. Nyt YTV:n linja näyttää olevan pitkälti saman suuntainen kuin asukkaiden kannalta farssiksi muodostunut kaupungin päättäjien järjestämä asukasilta ”Kehittyvä Martinlaakson palvelualue” runsas vuosi sitten. Ja näyttää jopa siltä, että koko Martinlaakson palvelualue käsitteenä alkaa pian olla historiaa, kun virallisissa yhtyksissäkin puhutaan jo Myyrmäki-Martinlaakso alueesta! Ja vain sillä perusteella, että Myyrmäkihän on niin lähellä – mutta kuitenkin rollaattorilla kulkevalle niin kaukana (varsinkin kun tarpeellisia lähipalveluita ei juurikaan ole enää jäljellä)!
Martinlaakso on myös mainittu kasvavaksi työvoimavaltaiseksi alueeksi. Martinkyläntien varrelle onkin vähitellen kasvanut varteenotettava yritysmaailma. Uusissa YTV:n linjastosuunnitelmissa useat Vantaan itäsuunnasta Martinkyläntietä tulevien poikittaislinjojen reititkin on käännetty kulkemaan välittömästi Kivivuorentietä suoraan bussiterminaaliin, eikä monikaan linja kulje voimalaitokselle saakka. Niin myös näiden, kuin Martinlaakson ”oman” linjan 453, käyttäjät jotuvat monissa tapauksissa turvautumaan vaihtoihin, jolloin työmatkoihin kuluva aika pitenee. Seurauksena tästäkin on vain kansalaisten siirtyminen enenevässä määrin yksityisautoilun käyttöön aiheuttaen paikallisesti ilmansaastumisen ja liikenteen lisääntymisen, joka ei varmastikaan liene ollut alkuperäisenä tarkoituksena.
Vielä eräs seikka, joka ei myöskään ole saanut ymmärrystä martinlaaksolaisten keskuudessa, on liityntäpysäköinti. On täysin käsittämätöntä, miksi Vantaa järjestää aivan ehdoin tahdoin ulkokuntalaisten autoille ns. ”päivähoitopaikkoja” ja kaiken lisäksi vielä keskelle Martinlaakson kerrostaloaluetta ja vain heidän siirtymisekseen lähiliikennejunalla mm. Helsinkiin töihin. Samaan aikaan Vantaa aikoo heikentää ja vaikeuttaa yhdessä YTV:n kanssa omien kuntalaistensa työmatkoja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että linjan 453 reittiä ei saa muuttaa nykyisestä miltään osin. Myös poikittaislinjojen hyödyntämistä on kaikilta osin harkittava tarpeita vastaavaksi.
Keskusteluja YTV:n linjastouudistuksista on luettavissa tästä:
24. syyskuuta 2007
Edelleen kaapelidigipakosta
Kaapeliverkkojen "pakkodigitalisointi" (siis analogisten lähetysten kielto) on perusteeton. Jo viime vuonna ”unohdettiin” sopivasti Hollannin digitalisointitapauksessa mainita, että kaapeliverkoissa ei tarvinnut tehdä mitään ja sama ”unohtaminen” jatkui edelleen tiedottamisessa myös Ruotsin osalta ja Ahvenanmaasta ei ole uskallettu puhua sanaakaan!
Nyt 1.9. jälkeen Welhon verkossa on nähtävissä analogisena 9 kanavaa, joista todennäköisesti vielä kaksi putoaa pois vuodenvaihteessa (MusicTV ja Eurosport), mikäli kaapeliyhtiö ei tee jatkosopimusta niiden kanssa (jotkut kaapeliyhtiöt sisä-Suomessa ovat tiettävästi kuitenkin tehneet, mutta ei tiettävästi Welho). YLE näyttää nyt aikovan pitää tiukkaa linjaa tuon kuvitellun "jatkoajan" kanssa mikäli YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtajaa Kimmo Sasia on uskominen.
HS:ssa 30.8. Kimmo Sasi korostaa, että päätös YLE:n analogisten lähetysten päättymisestä kuuluu hallintoneuvostolle. Sasin mukaan Yleisradion linja on selvä: kaapelitalouksien analogisia lähetyksiä ei jatketa enää maaliskuussa... Samassa artikkelissa:...Sasi ei puhu enää prosenteista: koko kaapeliverkko digitalisoidaan niistä huolimatta. "Terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä koskaan..." hän vielä toteaa. Tässä häneltä lienee kyllä kuningaspultti pudonnut päästä ja järki sen mukana, kun ei selkeästi näe tilannetta muualla maailmalla (eikä tarvitse mennä edes Ahvenanmaata kauemmaksi).
"Kyllä siinä ovat ulkomaiset ohjelmayhtiöt ihmetelleet tätä suomalaista kummallisuutta. Music Televisionin ja Eurosportin kaltaisten ulkomaisten kaapelikanavien edustajien on ollut vaikeaa käsittää, että digi-tv:n tulo lopettaa analogiset lähetykset myös kaapeliverkossa - sellaista kun ei ole muualla maailmassa tapahtunut...
...Suomalainen digi-tv tuo oivan lisän ulkomaalaisille esiteltävien kansallisten kummallisuuksien sarjaan eukonkannon ja suopotkupallon rinnalle!"
Tuo edellä oleva on puolestaan lyhennetty lainaus HS:n 1.9. Kuiskaajan kolumnista.
Mutta tässä lisää vettä myllyyn...
Miten nyt suu pannaan Kimmo Sasi (ja rakas YLE:n hallintoneuvosto)? Tässä mallia miten homma hoidetaan suuressa lännessä kansalaisten ehdoilla:
FCC: Cable companies must support analog until 2012 12 September 2007 23:38 by Dela
"While the United States prepares to switch to digital broadcasts in February 2009, new rules from the FCC for cable companies will mean some viewers with analog TVs will be fine for a few more years. The FCC voted 5-0 to require that cable operators must continue to make all local broadcasts available to their users, even if they have analog TVs. To keep providing for the analog users, the cable companies will have two choices, either provide its subscribers with converter boxes or convert the digital SD signal to analog SD and provide it across the lines."
Siis USA:ssa kaapeliyhtiöiden on tuettava asiakkaittensa analogista vastaaottoa vuoteen 2012 mikäli heillä on käytössään analoginen TV, joko toimittamalla heille sovitin tai muuntamalla lähetys analogiseksi.
Tuohan tarkoittaa siis analogisen must carry velvollisuuden jatkumista vuoteen 2012 ja senkin jälkeen tietysti saa lähettää. Kysessä ei siis ole mikään takaraja vaan eturaja. Miten siis YLE voi kieltää analogiset lähetykset kaapelissa? Näin katsojan kannalta katsottunahan YLE rikkoo näin viestintämarkkinalakia (tai YLE:n toimilupaehtoja)!
Tässä vielä toinenkin linkki suuresta maailmasta:
Non-digital customers get cable assurance
Jeff Richgels — 9/13/2007 10:34 am
Cable customers won't have to worry about losing their broadcast programming after the transition to digital television in 2009 under rules approved this week by the Federal Communications Commission. Beginning Feb. 18, 2009, broadcasters will stop transmitting analog signals. Customers who get their TV "over the air" via antennas will have to buy a converter box. The cost of the box will be mostly covered by a government-funded $1.5 billion coupon program.
Siis amerikkalaisia antennitalouksien digisovitinhankintojakin tuetaan peräti hallituksen varoin.
Kaapeliverkoissa lähetyksien muuntaminen analogisiksi on ainoastaan ohjelmayhtiön ja kaapelioperaattorin välinen asia. Yksityiset televisioyhtiöt olisivat halukkaita lähettämään verkossa analogista signaalia digitaalisen ohella. Laitteethan ovat olemassa ja vielä käytössä. Vastaan haraavat vain YLE ja virkamiehet, toisin sanoen julkishallinto. Digiprojekti on malliesimerkki siitä, kuinka valtion monopoli runnoo läpi päätöksiä piittaamatta kansalaisten mielipiteistä.
- Miksi asioita ei voida oikaista julkisesti?
- Miksi tosiasioita peitellään Suomessa?
- Missä ovat kansalaisten vaikutusmahdollisuudet?
- Miksi YLE:llä on hallituksen lisäksi poliittisin perustein valittu (tekniikkaa täysin tuntematon) hallintoneuvosto?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)