Mielipide kaapeliverkon digipakosta
Television katsojille hyvinkin merkittävää Viestintämarkkinalakia on muutettu. Edellinen oli voimassa 31.12.2007 saakka, joten uusi on astunut hieman muutettuna voimaan 1.1.2008. Mitä uutta se antaa kotitalouksille? Tuskinpa oikeastaan mitään. Hallituksen esityksessä Laiksi Viestintämarkkinalain muuttamisesta (HE 100/2007) ja lähinnä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtoon.
Ehdotetun 4 momentin mukaan ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisina alkuperäisen lähetyksen kanssa. Sääntely vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia, mutta sen merkitys kasvaa nykyisestään sen johdosta, että analogiset televisiolähetykset loppuivat Suomessa 31.8.2007. Tämän johdosta kaapelitelevisioyhtiöt eivät saa muuttaa tässä laissa säädetyn siirtovelvoitteen alaista ohjelmistoa esimerkiksi digitaalisesta analogiseksi. Laki ei kuitenkaan lainkaan sääntele sitä mahdollisuutta, että kaapelitelevisioyhtiöt laissa asetetun velvoitteensa lisäksi lähettäisivät myös muutettua ohjelmistoa. Tällainen tilanne on puhtaasti asianomaisten osapuolten välisiin sopimussuhteisiin perustuva.
Merkittävintä ovat nuo kaksi viimeistä lausetta. Mutta keitä ovat nuo asianomaiset osapuolet? Ohjelmayhtiö ja kaapelioperaattori vaiko kaapelioperaattori ja loppukäyttäjä? Jos yhtenä osapuolena ei ole loppukäyttäjä, niin miten kansalaisten demokraattinen vaikutusmahdollisuus siinä tapauksessa totetuu? Loppukäyttäjä taitaa jäädä mieleipiteineen täysin ulkopuoliseksi!
Toistaiseksi kansalaisille on esitetty digitalisoinnista se käsitys, että digisovittimen tai digitelevision hankkiminen on ainoa mahdollisuus (pakko), jotta televisiota ylipäätään voi katsoa. Tämä onkin kyllä totta puhuttaessa maanpäällisistä lähetyksistä, mutta edellä esitetyn perustelun mukaan analogiset lähetykset kaapeliverkoissa ovat edelleenkin sallittuja (siis laki ei kiellä) digitaalisten lähetysten rinnalla eräänlaisena lisäpalveluna aina 31.8.2010 saakka.
Edellä olevan johdosta tuntuukin oudolta että 1,3 miljoonaa kaapelikotitaloutta pakotetaan hankkimaan digisovittimia tai digitelevisioita ensi helmikuun loppuun mennessä toisaalta täysin turhaan. Pääasiassa kaapeliverkkojen digitalsointipakkoa on ajanut pelkästään Yle ja tarkennettuna vielä Yleisradion hallintoneuvosto erityisesti sen puheenjohtajan Kimmo Sasin lausumana (HS 30.8.2007).
Minkäänlaista selkeätä perustelua tai järkisyytä tälle analogiakiellolle ei ole julkisuudessa esitetty yhdenkään päättäjän esittämänä. Ainoa perustelu, mikä joskus on mainittu, on se, että analogisessa vastaanotossa menetetään Ylen tarjoamat oheis- ja lisäpalvelut. Tämä ei kuitenkaan ole mikään riittävä peruste kieltää analogisia lähetyksiä kaapeliverkoissa lisäpalveluna. Ei myöskään se, että näin on jo päätetty. Kuinka monessa kaapelitaloudessa näistä 1,3 miljoonasta todella tarvitaan Ylen oheis- ja lisäpalveluita? Tai edes yleensäkin maksukanavia? Miksi tällainen päätös voidaan tehdä jonkun marginaaliryhmän ehdoilla?
Mitään vastaavaa ei ole tiettävästi päätetty missään päin maailmaa – ei edes Ahvenanmaalla. Kaikkialla muualla kaapeliverkot elävät omaa elämäänsä ja laitteet vaihtuvat digitaalisiksi omassa tahdissaan. Päätös vaikuttaa täysin typerältä, koska kaapeliverkoissa ei voida puhua mistään kapasiteettipulasta kuten maanpäällisissä lähetyksissä, missä alkuperäisen tarkoituksen mukaan piti vapauttaa taajuuksia, jotta saataisiin digitaalisena lisää kanavia käyttöön.
Aivan äskettäin julkaistun Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista katsoo korkeintaan neljää kanavaa! Mitä Yle luulee menettävänsä kieltämällä analogiseksi muuntamisen kaapeliverkoissa? Ei yhtään mitään - muuta kuin uuden erittäin suuren joukon tv-lupamaksun maksajia. Miten Yle voi kieltä muiden ohjelmayhtiöiden lähetyksien muuntamisen analogiseksi kaapelissa? Sehän on asianomaisen mainosrahoitteisen ohjelmayhtiön ja kaapelioperaattorin välinen asia – ei Ylen.
Entäpä Ylen pakkopäätöksen aiheuttama ekologinen jalanjäki? Se on todella mittava. Noin neljän miljoonan (turhan) diglaitteen pelkkä valmiustilassa oleminen aikaansaa lähes 400 gigawattitunnin energiankulutuksen, joka vastaa 19000 omakotitalon koko vuoden sähkölämmitystä (lähde: Kuluttajavirasto, Motiva, Tukes)! Onko tämä oikeata strategiaa ilmastonmuutosta ajatellen?Nyt olisi Ylen korkeinta päätäntävaltaa edustavan poliitikoista muodostetun hallintoneuvoston tultava ulos suojatyöpaikastaan ja peruutettava julkisuudessa pikaisesti analogiakielto kaapeliverkoissa.
Television katsojille hyvinkin merkittävää Viestintämarkkinalakia on muutettu. Edellinen oli voimassa 31.12.2007 saakka, joten uusi on astunut hieman muutettuna voimaan 1.1.2008. Mitä uutta se antaa kotitalouksille? Tuskinpa oikeastaan mitään. Hallituksen esityksessä Laiksi Viestintämarkkinalain muuttamisesta (HE 100/2007) ja lähinnä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:
134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtoon.
Ehdotetun 4 momentin mukaan ehdotetussa 1 momentissa tarkoitetut ohjelmistot ja palvelut on tarjottava käyttäjälle muuttamattomina ja samanaikaisina alkuperäisen lähetyksen kanssa. Sääntely vastaa voimassa olevan lain 5 momenttia, mutta sen merkitys kasvaa nykyisestään sen johdosta, että analogiset televisiolähetykset loppuivat Suomessa 31.8.2007. Tämän johdosta kaapelitelevisioyhtiöt eivät saa muuttaa tässä laissa säädetyn siirtovelvoitteen alaista ohjelmistoa esimerkiksi digitaalisesta analogiseksi. Laki ei kuitenkaan lainkaan sääntele sitä mahdollisuutta, että kaapelitelevisioyhtiöt laissa asetetun velvoitteensa lisäksi lähettäisivät myös muutettua ohjelmistoa. Tällainen tilanne on puhtaasti asianomaisten osapuolten välisiin sopimussuhteisiin perustuva.
Merkittävintä ovat nuo kaksi viimeistä lausetta. Mutta keitä ovat nuo asianomaiset osapuolet? Ohjelmayhtiö ja kaapelioperaattori vaiko kaapelioperaattori ja loppukäyttäjä? Jos yhtenä osapuolena ei ole loppukäyttäjä, niin miten kansalaisten demokraattinen vaikutusmahdollisuus siinä tapauksessa totetuu? Loppukäyttäjä taitaa jäädä mieleipiteineen täysin ulkopuoliseksi!
Toistaiseksi kansalaisille on esitetty digitalisoinnista se käsitys, että digisovittimen tai digitelevision hankkiminen on ainoa mahdollisuus (pakko), jotta televisiota ylipäätään voi katsoa. Tämä onkin kyllä totta puhuttaessa maanpäällisistä lähetyksistä, mutta edellä esitetyn perustelun mukaan analogiset lähetykset kaapeliverkoissa ovat edelleenkin sallittuja (siis laki ei kiellä) digitaalisten lähetysten rinnalla eräänlaisena lisäpalveluna aina 31.8.2010 saakka.
Edellä olevan johdosta tuntuukin oudolta että 1,3 miljoonaa kaapelikotitaloutta pakotetaan hankkimaan digisovittimia tai digitelevisioita ensi helmikuun loppuun mennessä toisaalta täysin turhaan. Pääasiassa kaapeliverkkojen digitalsointipakkoa on ajanut pelkästään Yle ja tarkennettuna vielä Yleisradion hallintoneuvosto erityisesti sen puheenjohtajan Kimmo Sasin lausumana (HS 30.8.2007).
Minkäänlaista selkeätä perustelua tai järkisyytä tälle analogiakiellolle ei ole julkisuudessa esitetty yhdenkään päättäjän esittämänä. Ainoa perustelu, mikä joskus on mainittu, on se, että analogisessa vastaanotossa menetetään Ylen tarjoamat oheis- ja lisäpalvelut. Tämä ei kuitenkaan ole mikään riittävä peruste kieltää analogisia lähetyksiä kaapeliverkoissa lisäpalveluna. Ei myöskään se, että näin on jo päätetty. Kuinka monessa kaapelitaloudessa näistä 1,3 miljoonasta todella tarvitaan Ylen oheis- ja lisäpalveluita? Tai edes yleensäkin maksukanavia? Miksi tällainen päätös voidaan tehdä jonkun marginaaliryhmän ehdoilla?
Mitään vastaavaa ei ole tiettävästi päätetty missään päin maailmaa – ei edes Ahvenanmaalla. Kaikkialla muualla kaapeliverkot elävät omaa elämäänsä ja laitteet vaihtuvat digitaalisiksi omassa tahdissaan. Päätös vaikuttaa täysin typerältä, koska kaapeliverkoissa ei voida puhua mistään kapasiteettipulasta kuten maanpäällisissä lähetyksissä, missä alkuperäisen tarkoituksen mukaan piti vapauttaa taajuuksia, jotta saataisiin digitaalisena lisää kanavia käyttöön.
Aivan äskettäin julkaistun Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista katsoo korkeintaan neljää kanavaa! Mitä Yle luulee menettävänsä kieltämällä analogiseksi muuntamisen kaapeliverkoissa? Ei yhtään mitään - muuta kuin uuden erittäin suuren joukon tv-lupamaksun maksajia. Miten Yle voi kieltä muiden ohjelmayhtiöiden lähetyksien muuntamisen analogiseksi kaapelissa? Sehän on asianomaisen mainosrahoitteisen ohjelmayhtiön ja kaapelioperaattorin välinen asia – ei Ylen.
Entäpä Ylen pakkopäätöksen aiheuttama ekologinen jalanjäki? Se on todella mittava. Noin neljän miljoonan (turhan) diglaitteen pelkkä valmiustilassa oleminen aikaansaa lähes 400 gigawattitunnin energiankulutuksen, joka vastaa 19000 omakotitalon koko vuoden sähkölämmitystä (lähde: Kuluttajavirasto, Motiva, Tukes)! Onko tämä oikeata strategiaa ilmastonmuutosta ajatellen?Nyt olisi Ylen korkeinta päätäntävaltaa edustavan poliitikoista muodostetun hallintoneuvoston tultava ulos suojatyöpaikastaan ja peruutettava julkisuudessa pikaisesti analogiakielto kaapeliverkoissa.
