Jälleen Länsi-Vantaata sorretaan ja erityisesti kohteena on jälleen Martinlaakso. Jo vuosia sitten, kun alettiin laput silmillä hahmotella ns. Marja-Vantaata, sinne suunniteltiin kaikenlaisia palveluita. Ja samalla aloitettiin myös vanhempien kaupunginosien ja erityisesti Martinlaakson alasajo.
Ensin lakkautettiin kirjaston yhteydessä hyvin toiminut yhteispalvelupiste. Sitten oli vuorossa Martinlaakson terveysaseman laboratoriotoimintojen ja hammashoidon siirto Myyrmäkeen. Omaa postiahan yli 11 000 asukkaan Martinlaaksossa ei ole ollut enää aikoihin.
Mitähän kaavoittajien mielessä oikein liikkuu, kun purettavan aseman liikekeskuksen tilalle aiotaan rakentaa 12-15 kerroksinen tornitalo asukkaiden vastustuksesta huolimatta ja vieläpä lähes lentokoneiden laskeutumisreitin alle! Ja sen jatkoksi vielä 6-8 kerroksisia asuinkerrostaloja aivan junaradan viereen.
Kaiken huipuksi on suunnitteilla purettavan Laajavuoren koulun sekä viereisen pallokentän alueelle erään suunnitelman mukaan seitsemän 3-8 kerroksista asuinkerrostaloa ja kaikki huomattavasti alueen keskimääräistä tonttien tehokkuutta ahtaammin!
Ja kaikki tämä aikana, jolloin alueen väki ikääntyy nopeimmin Vantaalla. Palveluiden pitäisi pikemminkin tulla lähemmäs kuin kadota jonnekin rollaattorin kantaman taakse!
Entäpä Länsi-Vantaan pohjoisimmilla alueilla asuvat? Kyllähän Reunan, Riipilän, Luhtaanmäen ja Vestran alueetkin kuuluvat Länsi-Vantaaseen. Heille matka terveysasemalle pitenee entisestään.
Älyttömintä mitä ajatella saattaa! Kyllä tinkimiseen pitäisi löytyä jokin muu keino kuin terveyspalvelut.
30. elokuuta 2009
Vantaalle jää vain kolme terveysasemaa
2. heinäkuuta 2009
Vantaan asuinalueiden laatuvaatimukset
Vantaan asuinalueiden laatuvaatimukset
Helsingin Sanomissa oli 1.7.2009 artikkeli jossa todetaan, että Vantaan kaupunki aikoo pitää tiukasti kiinni uusien asuinalueiden laatuvaatimuksista. Miten sitten onkaan käymässä vanhojen aikoinaan aluerakennussopimuksella rakennettujen yhtenäisen ilmeen omaavien alueiden kanssa?
Otetaanpa esimerkiksi 1970-luvulla rakennettu Martinlaakso. Se rakennettiin väljäksi kerrostalovaltaiseksi luonnonläheiseksi ja viihtyisäksi yhtenäisen ilmeen omaavaksi lähiöksi. Nyt sitä ollaan muuttamassa (ja ”pilaamassa”) täydennysrakentamisen nimissä uusilla ylikorkeilla ja aivan liian tiheään sijoitetuilla asuinrakennuksilla.
Kun taloja alettiin rakentaa Martinlaaksoon, oli pääperiaatteena luonnonläheisyys ja tämä toteutui parhaiten siten, että alueella puita kaadettiin ainoastaan paikoilta mihin oli tarkoitus rakentaa taloja. Näin kerrostalojenkin suurikokoiset piha-alueet säilyivät mahdollisimman luonnonmukaisina. Toinen merkittävä seikka oli, että talot rakennettiin mahdollisimman kauas toisistaan ja niinpä kerrostalovaltaisen alueen tonttien rakennustehokkuusluku oli keskimäärin 0,75.
Nyt jo rakennetun Vantaan Marsalkan rakennustehokkuusluku on 2,14! Ja jatkoa seuraa. Nyt jo ikääntyneen aseman liikekeskuksen tulevan purkamisen jälkeen sen paikalle kohoaa 12-15 kerroksinen tornitalo! Ja jatkoksi sen pohjoispuolelle 6-8 kerroksisia asuinkerrostaloja. Seuraavana on purettavan homevaurioisen Laajavuoren koulun ja sen viereisen pallokentän alueelle kaavoittajien suunnitelmissa 7 asuinkerrostaloa kooltaan 3-8 kerroksisia. Olipa eräässä luonnoksessa myös esitetty Martinkeskuksen purkamista ja myös sen tilalle asuinkerrostaloja.
Toisaalta on täydennysrakentamista puolusteltu sillä, että näin saataisiin alueen palveluita parannetuksi. Tosiasiassa kehitys on palveluiden osalta mennyt jo useiden vuosien ajan täysin päinvastaiseen suuntaan. Martinlaaksossa väki ikääntyy (rollaattorikasa lisääntyy) nopeassa tahdissa. Silti mm. terveyskeskuksen toimintoja on vähennetty (laboratorio ja hammashoito on siirretty Myyrmäkeen), Kirjaston yhteydessä ollut yhteispalvelupiste on lakkautettu, vaikka sen kävijämäärät olivat suurimpien luokkaa koko Vantaalla. Nyt koko Länsi-Vantaalla on vain yksi yhteispalvelupiste Myyrmäessä! Omaa postia ei yli 11000 asukkaan Martinlaaksossa ole ollut enää aikoihin.
Näinkö Vantaa huolehtii vanhoista lähiöistään?
22. huhtikuuta 2009
Martinlaakson kaavoittamisesta
Haaga-Vantaa suunnitelma oli tällainen keskitetty suunnitelma ja eräs Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston projekteista (1960-luvulla).
Palvelut oli tarkoitus sijoittaa lähipalvelupisteisiin siten, että maksimietäisyys asunnosta lähimpään myymälään olisi n. 300 metriä. Ja kaikesta tästä huolimatta suuremmat aluekeskustason palvelut olisivat nopean junayhteyden päässä Helsingin keskustassa.
Etelä-Vantaan yleissuunnitelma
Etelä-Vantaan suunnittelussa huomioitiin erityisesti paikallispalvelujen tärkeys. Tämä oli myös huomioitu Martinlaakson ostoskeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa. ”Lähiökeskusten optimikoko on kuitenkin suhteellisen pieni, sillä asukkaiden on saatava lähikeskuksen tarjoamat jokapäiväiset palvelut ehdottomasti jalankulkuetäisyydeltä.
Tässä suhteessa on viime vuosikymmenellä (1960-luvulla) tapahtunut valitettavia virheitä ja sen vuoksi onkin uusilla asuntoalueilla (mm. Martinlaaksossa) palattu lähipalveluiden osalta myös korttelimyymäläperiaatteeseen eräiltä osin, mm. ”tossu”- tai ”kivijalka”- eli asuirakennuksen katutasossa sijaitsevat myymälät. Näin totesi Etelä-Vantaan kokonaissuunnitteluun vasta perustetun Etelä-Vantaan aluekeskustoimiston johtaja Tarmo Palonen Salpa Rakennuttaa lehden numerossa 1/70.
Martinlaakson luonnonläheisyys
Kun taloja alettiin rakentaa Martinlaaksoon, oli pääperiaatteena jo kaavoituksessa luonnonläheisyys ja tämä toteutui parhaiten siten, että alueella puita kaadettiin ainoastaan paikoilta, mihin oli tarkoitus rakentaa taloja ja pihoille jäivät ne puut, mitkä siellä silloin sattuivat olemaan samoin kuin eräät suuremmat kiviset siirtolohkareet. Näin kerrostalojenkin suurikokoiset piha-alueet säilyivät mahdollisimman luonnonmukaisina.
Toinen merkittävä seikka oli, että talot rakennettiin mahdollisimman kauas toisistaan ja niinpä kerrostalovaltaisen alueen tonttien rakennustehokkuus oli keskimäärin 0,75. Kerrotaan, että Martinlaakson nykyisen asemakaavan laativat aikoinaan Nils Kostiainen ja JuhaniWallenius juuri näitä luonnonläheisyyden periaatteita noudattaen.
Vuoden 1968 asemakaavassa oli Martinlaakson keskustaan suunniteltu 6-kerroksisia liike- ja asuinrakennuksia. Sisäasiainministeriön vastustuksen vuoksi liikerakennukset määrättiin kuitenkin korkeintaan 2-kerroksisiksi ja muutakin rakennusoikeutta rajattiin. Näin saatiin tavallaan viranomaisten määräyksestä alueen luonnonläheisyys säilytetyksi.
Kunnallistekniikan rakentamisesta Martinlaaksossa
Aluerakentajien ja kunnan välisen yhteistoimintasopimuksen mukaan Martinlaakson kunnallistekniset työt oli jaettu ulkoiseen ja sisäiseen osuuteen.
Ulkoisella kunnallistekniikalla tarkoitettiin aluetta varten tarpeellisten päävesijohtojen ja kokoojaviemäreiden, jäteveden pumppaamojen ja puhdistamon, ylävesisäiliön (vesitornin) sekä sisääntulo- ja liitäntäteiden rakentamista.
Ulkoisesta kunnallistekniikasta asukkaat ovat maksaneet n. 30 mk/asuntoneliömetri. Martinlaaksontie molemminpuolisine kävely- ja pyöräteineen, alikulkutunneleineen ja liittymineen kuuluivat ulkoiseen, kunnan rakennettavaan osuuteen kuten tietenkin myös niiden puhtaana- ja kunnossapito.
Sisäisellä kunnallistekniikalla tarkoitettiin Martinlaakson alueella rakentajien omistamia alueita palvelevien katujen, jalankulkuteiden, katuaukioiden, yleisten paikoitusalueiden, katuvalaistuksen sekä vesi- ja viemärijohtojen rakentamista ja puistoalueiden kunnostamista. Sisäisestä kunnallistekniikan toteutuksesta vastasivat aluerakentajat. Suunnitelmat hyväksyi kunta ja sieltä käsin tapahtui myös työn tekninen valvonta. Kun kadut olivat valmiit, ne luovutettiin kunnalle otettavaksi yleiseen käyttöön.
Kunnan ja Asuntohallituksen hyväksymän kustannusarvion mukainen sisäisen kunnallistekniikan hinta oli n. 50 mk/asuntoneliömetri. Kuitenkin kaavamuutoksista aiheutuneet kunnallistekniikan lisäykset saattoivat nostaa jatkossa kustannuksia.