Kaapeliverkon digipakko – kansalaisen näkemys
HS:n mielepidepalstalla Kuisma Lappalainen kritisoi aivan aiheellisesti digitalisoinnissa tehtyjä virheitä. Kuten hän tekstin lopussa mainitsee, nyt tehtyjä virheitä tuskin on enää helppo lähteä korjaamaan, vaikka keskussovittimien käyttö onkin nyt tullut sallituksi. On vielä jäljellä sentään yksi, jonka suhteen on selkeä ja oikeudenmukainen toteutus vielä mahdollista – kaapeliverkkojen pakkodigitalisointi (siis analogisten lähetysten pakkolakkauttaminen kaapeliverkoista), kun sen mielettömyys ja perusteettomuus vain uskallettaisiin virallisesti julkisuudessa ilmoittaa.
Sen on asiantuntijoita myöden todettu olevan täysin perusteeton eikä perustu mihinkään lakiin eikä esim. minkään viranomaisen ”pakotteisiin”. Siitä seuraavassa lainauksena kysymys ja vastaus eräältä keskustelupalstalta:
Kysymys: ”Saako kaapeliyhtiö lähettää TV-lähetykset sekä digitaalisina että analogisina helmikuun 2008 lopun jälkeenkin?”
Liikenne- ja viestintäministeriön mediayksikön Maaret Suomen vastaus: ”Liikenne- ja viestintä-ministeriön tiedote ei sisällä viranomaismääräyksiä. Se ei myöskään ole suositus tai ohje. Tiedotteessa kerrotaan ministeriön näkemys siitä, kuinka kokonaan digitaaliseen televisioon siirtyminen tulisi käytännössä järjestää.
Viestintälainsäädäntö ei estä kaapelitelevisiota lähettämästä televisioyhtiöiden ohjelmis-toja myös analogisena digitaalisen signaalin lisäksi, jos televisioyhtiöt antavat siihen suostumuksensa. Eli kuten aiemmin totesin, yhtiöiden tulee sopia asiasta keskenään.
Tiedotteessa mainitut neuvottelijat ovat valtakunnallisen analogisen televisiotoiminnan harjoittajat, Suomen Kaapelitelevisioliitto ry sekä ministeriö, joka on toiminut asiassa välittäjänä.”
Siis mitään kaapeliverkon digitalisointipakkoa ei ole lainkaan olemassa, kuten julkisuu-dessa on erittäin selvästi annettu ymmärtää. Näin on vain saatu ihmiset paniikinomaisesti hankkimaan itselleen digisovittimia, joita loppujen lopuksi ei välttämättä kaapeliverkoissa tarvittaisikaan. Samaan perusteettomuuteen kaatui keväällä myös keskussovittimien käyttökielto, kun eräs nimeltä mainitsematon julkisen palvelun yhtiö pitkin hampain suostui lähetysten muuntamiseen analogisiksi keskussovittimilla myös taloyhtiöissä.
Analogisten lähetysten poistamisella kaapeliverkoista ei myöskään ole mitään tekemistä tekniikan kanssa, koska siellä ei mitään kapasiteettipulaa ole. Esim. Welhon verkossa voi tälläkin hetkellä seurata lähetyksiä KOLMESSA muodossa: analogisena, DVB-T muodossa vuoden 2009 loppuun saakka (Welholta saamani ilmoituksen mukaan) sekä tietysti DVB-C muodossa kaikkine lisäpalveluineen ja maksukanavamahdollisuuksineen.
Eräs toinen huomion arvoinen seikka on myös digisovittimien hankkimisen myötä aiheutuva sähkönkulutuksen lisäys, joka on eri yhteyksissä todettu sangen merkittäväksi.
Tässä lainaus Tietoviikko-lehden jutusta, joka oli jatkona LVM:n "jatkoaika"-keskusteluille:
”Kuluttajavirasto muistuttaa digiboksin sähkönkulutuksesta
Jos suomalaiset siirtyvät digiaikaan liikenne- ja viestintäministeriön toivomalla tavalla eli kukin hankkimalla oman digisovittimen, bokseja on elokuun lopulla maassamme noin 2,4 miljoonaa.
Energiansäästöä ja uusiutuvan energian käyttöä edistävä Motiva, Kuluttajavirasto ja Turvatek-niikan keskus Tukes muistuttavat kuluttajia digisovittimien kuluttamasta sähköstä.
- - - - -
Samalla muistutetaan, että myös valmiustilassa digisovitin kuluttaa sähköä. Jos sovitinta pitää jatkuvasti valmiustilassa, sähköä kuluu jopa noin 160 kilowattituntia vuodessa, rahana noin 17 euroa. Määrä on laskettu keskimääräisen, kahden virittimen tallentavan digiboksin kuluttaman sähkön mukaan.
Maanlaajuisesti tarkasteltuna sähköä kuluisi yli 380 gigawattituntia eli yli 19 000 sähköläm-mitteisen pientalon vuosikulutuksen verran vuodessa, jos jokaisessa taloudessa olisi yksi tallentava sovitin jatkuvasti valmiustilassa. Motivan, Kuluttajaviraston ja Tukesin mukaan suomalaiset kuluttajat voivat säästää yhteensä lähes 30 miljoonaa euroa joka vuosi käyttämällä hyvälaatuisia digisovittimia sähköä säästävällä tavalla.”
Tässä on selkeä näkökulma kuluttajan kannalta. Yllä olevat kulutusluvut ovat kuitenkin vielä mitä todennäköisimmin paljonkin alakantissa, sillä useimmissa kotitalouksissa ei pärjätä pelkästään yhdellä digisovittimella. Kotitalouksissa on television lisäksi hyvin yleisesti useita muitakin analogisella virittimellä varustettuja yhä täysin toimintakuntoisia laitteita, kuten tallentavat video-nauhurit ja DVD-laitteet, jotka digiaikana vaativat myös oman digitaalisen virittimen (digisovit-timen) ohjelmien mahdollista tallentamista varten.
Näiden lisäksi ovat vielä kymmenet tuhannet vapaa-ajan asunot sekä asuntovaunut ja matkailu-autot. Lähemmäs totuutta päästään, kun arvioidaan digisovittimia ja digitelevisioita tarvittavan n. 6 miljoonaa, jolloin voidaan puhua jo reilusta 1000 gigawattitunnin kulutuksesta vuositasolla!
1,3 miljoonan kaapelitalouden tarvitsemien digisovittimien vähentäminen yllä esitetyistä kulutulukemista olisi jo merkittävä ympäristöteko varsinkin, kun valtaosa nykyisestä energian-tuotannosta perustuu edelleen tuontiraaka-aineisiin.
Olisi kansantaloudellisesti kuluttajan näkökulmasta katsottuna erittäin järkevää hoitaa kaapeli-verkoissa asia pitkäjänteisemmin eli antaa laitekannan uusitua luonnollisen poistuman kautta. Toisin sanoen, kun vanha analoginen laite lakkaa toimimasta, sen tilalle hankitaan uusi, tällöin kuhunkin tapaukseen sopiva vastaava digitaalinen laite. Näin myös vanhempi väkikin pystyy hallitsemaan uuden digiajan tuomat edut ja käyttömukavuuden, kun hankitaan televisio varustettuna digivirittmellä (mieluiten sekä DVB-T että DVB-C virittimillä), jolloin käyttö on yhtä helppoa kuin nytkin – pärätään yhdellä kaukosäätimellä eikä enää kahden kaukosäätimen ongelmia eikä myöskään kahden kaukosäätimen äänenvoimakkuuksien kanssa tuhrailemista.
Tässäkin tapauksessa suurimpana esteenä on julkisen palvelun yhtiön YLE:n hallintoneuvoston ”ehdottoman” kielteinen kanta lähetysten muuntamiseen analogisiksi myös kaapeliverkoissa ensi helmikuun jälkeenkin. Enää ei puhuta prosenteista: kaapeliverkko digitalisoidaan niistä (siis prosenteista) huolimatta. Tässä jos missään ”terveen järjen käyttö ei tulisi olla kiellettyä”, näin toteaa YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi on eräässä artikkelissa (HS 30.8.2007). Tosin unohtaen samantien kaiken sen kokonaisuuden missä näissä tapauksissa liikutaan.
Mikä sitten lienee YLE:n ohjelmatoiminnanjohtajan Olli-Pekka Heinosen näkemys asiaan, jää nähtväksi. Hänhän oli eräs koko digitalisointiajatuksen alkuunpanijoista, missä mukana oli myös entinen YLE:n johtaja Arne Wessberg, joka sittemmin siirtyi makskanavayhtiö PlusTV:n johtajaksi.
Kaupallisten yhtiöiden lupa jatkaa analogiseksi muuntamisesta kaapeliverkoissa ei heidän taholtaan olisi mikään ongelma. Pikemminkin päinvastoin. Se olisi niin heiltä kuin toiselta osa-puolelta, kaapelioperaattoreilta, selkeää asiakaspalvelua, koska ennen pitkää he siitä kuitenkin hyötyvät asiakkaiden siirtyessä luonnollista tietä digivastaanoton pariin.
Nykyinen ”pakko” ei aiheuta muuta kuin kitkeryyttä ohjelmayhtiöitä vastaan ja erityisesti lakisää-teisesti vapaata tiedonvälitystä tarjoavaa yhtiötä vastaan, koska vastaavaa ei missään muussa maassa ole totetutettu näin pakonomaisesti.
HS:n mielepidepalstalla Kuisma Lappalainen kritisoi aivan aiheellisesti digitalisoinnissa tehtyjä virheitä. Kuten hän tekstin lopussa mainitsee, nyt tehtyjä virheitä tuskin on enää helppo lähteä korjaamaan, vaikka keskussovittimien käyttö onkin nyt tullut sallituksi. On vielä jäljellä sentään yksi, jonka suhteen on selkeä ja oikeudenmukainen toteutus vielä mahdollista – kaapeliverkkojen pakkodigitalisointi (siis analogisten lähetysten pakkolakkauttaminen kaapeliverkoista), kun sen mielettömyys ja perusteettomuus vain uskallettaisiin virallisesti julkisuudessa ilmoittaa.
Sen on asiantuntijoita myöden todettu olevan täysin perusteeton eikä perustu mihinkään lakiin eikä esim. minkään viranomaisen ”pakotteisiin”. Siitä seuraavassa lainauksena kysymys ja vastaus eräältä keskustelupalstalta:
Kysymys: ”Saako kaapeliyhtiö lähettää TV-lähetykset sekä digitaalisina että analogisina helmikuun 2008 lopun jälkeenkin?”
Liikenne- ja viestintäministeriön mediayksikön Maaret Suomen vastaus: ”Liikenne- ja viestintä-ministeriön tiedote ei sisällä viranomaismääräyksiä. Se ei myöskään ole suositus tai ohje. Tiedotteessa kerrotaan ministeriön näkemys siitä, kuinka kokonaan digitaaliseen televisioon siirtyminen tulisi käytännössä järjestää.
Viestintälainsäädäntö ei estä kaapelitelevisiota lähettämästä televisioyhtiöiden ohjelmis-toja myös analogisena digitaalisen signaalin lisäksi, jos televisioyhtiöt antavat siihen suostumuksensa. Eli kuten aiemmin totesin, yhtiöiden tulee sopia asiasta keskenään.
Tiedotteessa mainitut neuvottelijat ovat valtakunnallisen analogisen televisiotoiminnan harjoittajat, Suomen Kaapelitelevisioliitto ry sekä ministeriö, joka on toiminut asiassa välittäjänä.”
Siis mitään kaapeliverkon digitalisointipakkoa ei ole lainkaan olemassa, kuten julkisuu-dessa on erittäin selvästi annettu ymmärtää. Näin on vain saatu ihmiset paniikinomaisesti hankkimaan itselleen digisovittimia, joita loppujen lopuksi ei välttämättä kaapeliverkoissa tarvittaisikaan. Samaan perusteettomuuteen kaatui keväällä myös keskussovittimien käyttökielto, kun eräs nimeltä mainitsematon julkisen palvelun yhtiö pitkin hampain suostui lähetysten muuntamiseen analogisiksi keskussovittimilla myös taloyhtiöissä.
Analogisten lähetysten poistamisella kaapeliverkoista ei myöskään ole mitään tekemistä tekniikan kanssa, koska siellä ei mitään kapasiteettipulaa ole. Esim. Welhon verkossa voi tälläkin hetkellä seurata lähetyksiä KOLMESSA muodossa: analogisena, DVB-T muodossa vuoden 2009 loppuun saakka (Welholta saamani ilmoituksen mukaan) sekä tietysti DVB-C muodossa kaikkine lisäpalveluineen ja maksukanavamahdollisuuksineen.
Eräs toinen huomion arvoinen seikka on myös digisovittimien hankkimisen myötä aiheutuva sähkönkulutuksen lisäys, joka on eri yhteyksissä todettu sangen merkittäväksi.
Tässä lainaus Tietoviikko-lehden jutusta, joka oli jatkona LVM:n "jatkoaika"-keskusteluille:
”Kuluttajavirasto muistuttaa digiboksin sähkönkulutuksesta
Jos suomalaiset siirtyvät digiaikaan liikenne- ja viestintäministeriön toivomalla tavalla eli kukin hankkimalla oman digisovittimen, bokseja on elokuun lopulla maassamme noin 2,4 miljoonaa.
Energiansäästöä ja uusiutuvan energian käyttöä edistävä Motiva, Kuluttajavirasto ja Turvatek-niikan keskus Tukes muistuttavat kuluttajia digisovittimien kuluttamasta sähköstä.
- - - - -
Samalla muistutetaan, että myös valmiustilassa digisovitin kuluttaa sähköä. Jos sovitinta pitää jatkuvasti valmiustilassa, sähköä kuluu jopa noin 160 kilowattituntia vuodessa, rahana noin 17 euroa. Määrä on laskettu keskimääräisen, kahden virittimen tallentavan digiboksin kuluttaman sähkön mukaan.
Maanlaajuisesti tarkasteltuna sähköä kuluisi yli 380 gigawattituntia eli yli 19 000 sähköläm-mitteisen pientalon vuosikulutuksen verran vuodessa, jos jokaisessa taloudessa olisi yksi tallentava sovitin jatkuvasti valmiustilassa. Motivan, Kuluttajaviraston ja Tukesin mukaan suomalaiset kuluttajat voivat säästää yhteensä lähes 30 miljoonaa euroa joka vuosi käyttämällä hyvälaatuisia digisovittimia sähköä säästävällä tavalla.”
Tässä on selkeä näkökulma kuluttajan kannalta. Yllä olevat kulutusluvut ovat kuitenkin vielä mitä todennäköisimmin paljonkin alakantissa, sillä useimmissa kotitalouksissa ei pärjätä pelkästään yhdellä digisovittimella. Kotitalouksissa on television lisäksi hyvin yleisesti useita muitakin analogisella virittimellä varustettuja yhä täysin toimintakuntoisia laitteita, kuten tallentavat video-nauhurit ja DVD-laitteet, jotka digiaikana vaativat myös oman digitaalisen virittimen (digisovit-timen) ohjelmien mahdollista tallentamista varten.
Näiden lisäksi ovat vielä kymmenet tuhannet vapaa-ajan asunot sekä asuntovaunut ja matkailu-autot. Lähemmäs totuutta päästään, kun arvioidaan digisovittimia ja digitelevisioita tarvittavan n. 6 miljoonaa, jolloin voidaan puhua jo reilusta 1000 gigawattitunnin kulutuksesta vuositasolla!
1,3 miljoonan kaapelitalouden tarvitsemien digisovittimien vähentäminen yllä esitetyistä kulutulukemista olisi jo merkittävä ympäristöteko varsinkin, kun valtaosa nykyisestä energian-tuotannosta perustuu edelleen tuontiraaka-aineisiin.
Olisi kansantaloudellisesti kuluttajan näkökulmasta katsottuna erittäin järkevää hoitaa kaapeli-verkoissa asia pitkäjänteisemmin eli antaa laitekannan uusitua luonnollisen poistuman kautta. Toisin sanoen, kun vanha analoginen laite lakkaa toimimasta, sen tilalle hankitaan uusi, tällöin kuhunkin tapaukseen sopiva vastaava digitaalinen laite. Näin myös vanhempi väkikin pystyy hallitsemaan uuden digiajan tuomat edut ja käyttömukavuuden, kun hankitaan televisio varustettuna digivirittmellä (mieluiten sekä DVB-T että DVB-C virittimillä), jolloin käyttö on yhtä helppoa kuin nytkin – pärätään yhdellä kaukosäätimellä eikä enää kahden kaukosäätimen ongelmia eikä myöskään kahden kaukosäätimen äänenvoimakkuuksien kanssa tuhrailemista.
Tässäkin tapauksessa suurimpana esteenä on julkisen palvelun yhtiön YLE:n hallintoneuvoston ”ehdottoman” kielteinen kanta lähetysten muuntamiseen analogisiksi myös kaapeliverkoissa ensi helmikuun jälkeenkin. Enää ei puhuta prosenteista: kaapeliverkko digitalisoidaan niistä (siis prosenteista) huolimatta. Tässä jos missään ”terveen järjen käyttö ei tulisi olla kiellettyä”, näin toteaa YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi on eräässä artikkelissa (HS 30.8.2007). Tosin unohtaen samantien kaiken sen kokonaisuuden missä näissä tapauksissa liikutaan.
Mikä sitten lienee YLE:n ohjelmatoiminnanjohtajan Olli-Pekka Heinosen näkemys asiaan, jää nähtväksi. Hänhän oli eräs koko digitalisointiajatuksen alkuunpanijoista, missä mukana oli myös entinen YLE:n johtaja Arne Wessberg, joka sittemmin siirtyi makskanavayhtiö PlusTV:n johtajaksi.
Kaupallisten yhtiöiden lupa jatkaa analogiseksi muuntamisesta kaapeliverkoissa ei heidän taholtaan olisi mikään ongelma. Pikemminkin päinvastoin. Se olisi niin heiltä kuin toiselta osa-puolelta, kaapelioperaattoreilta, selkeää asiakaspalvelua, koska ennen pitkää he siitä kuitenkin hyötyvät asiakkaiden siirtyessä luonnollista tietä digivastaanoton pariin.
Nykyinen ”pakko” ei aiheuta muuta kuin kitkeryyttä ohjelmayhtiöitä vastaan ja erityisesti lakisää-teisesti vapaata tiedonvälitystä tarjoavaa yhtiötä vastaan, koska vastaavaa ei missään muussa maassa ole totetutettu näin pakonomaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti